*

VesaLevonen Kohti kultaista keskitietä

Talousasiantuntijat Björn Wahlroos ja Bengt Holmström ottavat Ruotsista mallia

En voi olla ihan kaikesta samaa mieltä mitä ”Nalle” Wahlroos sanoo miksi Ruotsilla menee paremmin kuin Suomella, vaikka arvostan hänen asiantuntemustaan monessa asiassa.

Sen voin hyväksyä, että meillä on liian suuret julkisen talouden menokehykset, kun hän toteaa, että olemme kiinni valtavassa julkisessa menorakenteessa, joka on rahoitettava joko verotuloin tai ottamalla velkaa, eikä sitä kukaan, edes määrätietoisin liberalistinen pääministeri pysty alle viidessä vuodessa ratkomaan.

Tämä ongelma on totta ja sen ratkaiseminen vaatii esimerkiksi korvaavaa työtä tilalle ennen kuin koko virkakoneistoa hallintoineen voidaan supistaa lisää ja etsiä ratkaisua, miten suomalaista lainsäädäntöä tulevaisuudessa valvotaan ja palvellaan samalla kansalaisia yhtä hyvin kuin nyt, jos julkista menorakennetta ja henkilöstökuluja pienennetään entisestään.

Sitä väitettä taas en voi kaikilta osin hyväksyä, kun Ruotsissa on alennettu veroja, vähennetty sääntelyä, tehty valikoidusti privatisointia (valtion yhtiöiden yksityistämistä) ja avattu työmarkkinoita ja siinä työnantajatkin auttoivat lakkauttamalla koko sikäläisen EK:n. ettemmekö me olisi yrittäneet ainakin osittain tätä samaa onnistumatta siinä kuitenkaan yhtä hyvin kuin Ruotsi.

Suomi on tehnyt sääntelyn purkua ainakin rahamarkkinoiden vapauttamisen kautta jo ennen kuin Neuvostoliitto romahti ja tämän romahduksen aikana ja osin sen seurauksena Suomeen tuli ns. kasinotalouden jälkeinen lama, josta jotkut kärsivät valitettavasti vieläkin. Tässä kohtaa Wahlroosillakin oli näppinsä pelissä. Ehkä hän ei halua enää näitä muistella tai muistaa huonosti, kun kaikki ei mennyt ihan putkeen.

Neuvostoliiton hajoaminen, pankkikriisimme ja ns. clearing kaupan loppuminen itänaapurin kanssa loi myös suurta painetta liittyä Euroopan Unioniin, johon sitten vuonna 1995 myös liityttiin. Myöhemmin vuonna 1999 Suomi liittyi vielä Euroopan talous- ja rahaunioniin (EMU) ja alkoi käyttää yhteisvaluutta euroa, mihin Ruotsi ei lähtenyt mukaan.

Tässä matkan varrella Suomi on myynyt kansallisvarallisuutta yksityiselle pääomalle ja tehnyt myös sitä ns. valtion yhtiöiden yksityistämistä, johon ”liberaali” Sipilän johtama hallitus näyttäisi edelleen pyrkivän yhtiöittämällä yksityisten pääomien käyttöön jopa kansallisesti strategista varallisuuttamme kuten Valtion Rautateitä ollaan nyt laittamassa uusiin kuoseihin.

EU:hun liittyminen on tuonut työmarkkinoiden avaamisen myös Suomelle, josta Suomikin on saanut ”nauttia” EU:n sisällä ns. puolin ja toisin. Joidenkin mielestä me olemme olleet tässä kohtaa häviäjiä ja esimerkiksi Baltian maiden kansalaisia syytetään helposti siitä, että he ovat vieneet suomalaisten omia työpaikkoja ja heikentäneet työsuhteen ehtoja tekemällä työtä Suomessa jopa alle työsopimusehtojen.

Olisiko Nalle Wahlroosin syytä muistaa, miten hän loi omaisuutensa ja hänestä tuli ns. ökyrikas? Hänelläkin taisi loppujen lopuksi olla sitä riittävää röyhkeyttä ja onneakin mukana, kun hän pääsi pinnalle ja alun perin olleesta vasemmistolaisesta ”ajattelijasta” tuli kertaheitolla oikeistolainen pohatta. Vai oliko hän yksinkertaisesti oikeassa paikassa oikeaan aikaan?

Olisiko Wahlroosin syytä myös muistaa, että Suomi on tehnyt ihan samoja asioita kuin Ruotsi, mutta yhdessä kohtaa tehtiin virhe, jollaista Ruotsissa ei tehty. Se oli liittyminen Euroopan talous- ja rahaliittoon, jolloin siirryttiin markan käytöstä rahayksikkö euroon. Johtuisiko paljon myös siitä miksi Suomi jäi niin paljon Ruotsin taakse kuin tässä viimeiset 10 vuotta on jääty? Jäädään odottamaan lisää Nallen mahdollisia ajatuksia asioista.

Talousnobelisti Bengt Holmström näyttää myös käyttävän ajatuksissaan Ruotsia esimerkkinä. Hänen mielestä perustuslain tulkintaa voitaisiin muuttaa ja myös maksussa olevat eläkkeet voisivat joustaa alaspäin kuten Ruotsissa. Tätä tulkintaa ei pidä ainakaan muuttaa meillä Suomessa niiden eläkeläisten kohdalla, jotka elää kitkuttavat jo muutenkin pienellä eläkkeellä. Jos näin meneteltäisiin, niin tehtäköön korkeintaan siitä tasosta, joilla kuukausieläkkeet pyörivät keskituloisen työtä tekevän henkilön nettoansioiden tasolla tai siitä ylöspäin. Sen myönnän, että itsekkyyttä on suurissa ikäluokissa, mutta toisaalta ovat he joutuneet kokemaan kovia ja tehneet hyvinvointivaltio Suomen eteen myös kovasti töitä.

Maahanmuuttajien vastaanottoa ja sen mahdollista merkitystä ja vaikutusta niin negatiivisessa kuin positiivisessa mielessä talouteen en nyt tähän kirjoitukseeni halunnut tarkoituksella ottaa mukaan. Totean vain, että maahanmuuttajiin Ruotsissa on satsattu viimeisen noin 20 vuoden aikana enemmän kuin yhdessäkään muussa Pohjoismaassa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän mikasatta kuva
Mika Sarivaara-Satta

Ruotsin talouskasvu on osin tilastoharhaa, sillä BKT:n kasvu per capita on ollut heikkoa viimeiset 10 vuotta, siis talous on kasvanut ilman kasvua, lisäksi väestön kasvu on ehkä nopeinta, kuin milloinkaan historiassa, sillä seuraava miljoona menee poikki jo 2024.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Ruotsi taitaa omistaa jo puolet Suomen yrityksistä ja kaikki on mennyt senjälkeen kun liityimme yhteisvaluuttaan. Maahanmuuttoa lukuunottamatta Ruotsilla menee upeasti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset