*

VesaLevonen Kohti kultaista keskitietä

Puhuuko poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen julki ns. muunneltua totuutta?

Perustuslain mukaan jokaisen yksityiselämä on perustuslaissa suojattu. Työntekijöiden yksityiselämä on perustuslain lisäksi suojattu ns. työelämän tietosuojalailla (laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Asiasta lisää mm. blogeissani

http://vesalevonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240657-kantaako-edes-kokoomuslainen-sisaministeri-paula-risikko-vastuuta-tapahtumista

http://vesalevonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240668-ruotsi-taitaa-sittenkin-olla-viela-sivistysvaltio-suomeen-nahden

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen on väittänyt julkisuuteen antamissaan lausunnoissa ja poliisin viestinnässä, että poliisimiehillä olisi ns. lailla rajoitettu sananvapaus johtuen poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n käyttäymisvelvoitteesta.

Onkohan Poliisihallitusta johtava poliisiylijohtaja Kolehmainen ymmärtänyt mistä tässä oikein on kyse, kun poliisissa on puututtu muun muassa kaupunginvaltuutettuina toimivien luottamushenkilöinä toimivien poliisimiesten yksityiselämään vastoin perustuslakia ja tietosuojalakia virkamieslain direktio-oikeuden perusteella, vaikka kyse on ollut heidän perustuslaillisesta sananvapaudesta vapaa-aikana syyllistymättä minkäänlaiseen laittomana pidettyyn tekoon? http://vesalevonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240604-onko-tassa-suomen-tyoelaman-pahin-tietoturvagate

Sain vihdoin kaivettua tämän blogissani kirjoittaman tapaukseni vuoksi nyt käsiini poliisin käyttäytymistä koskevan vanhan poliisilain 9 c §: ää koskeva hallituksen esityksen HE 266/2004, joka tuli voimaan 20.7.2005 ja se on sellaisenaan siirretty nykyiseen voimassaolevaan poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ksi enkä mitään muuta poliisin käyttäytymistä koskevaa hallituksen esitystä ole löytänyt, joten tällä mennään.

Hallituksen esityksen mukaan poliisin vapaa-aikaa koskeva käyttäytymisvelvoite ei ainakaan minun oikeustajuni mukaan rajoita millään tavalla kenenkään poliisimiehen perustuslaillista sananvapautta. Keräsin ko. hallituksen esityksestä tiedot vain tämän asian olennaisilta osin, jotta kuka tahansa voi tämän helposti todeta. Tilanne on itseasiassa juuri päinvastoin eikä kyse ole sananvapauden rajoittamisesta. Käyttäytymisvelvoite liittyy esimerkkien mukaan lähinnä poliisimiehen rikolliseen käyttäytymiseen tai muuhun sopimattomaan käyttäytymiseen kuten toistuva juopottelu julkisella paikalla.

Toisin sanoen poliisimiehen on sananvapauden osalta syyllistyttävä rikolliseksi teoksi luokiteltavaan tekoon kuten ennen kuin työnantajan edustajalla on edes oikeus kohdistaa minkäänlaista moitearvostelua työntekijänä olevaa poliisimiestä kohtaan.

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi poliisilain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Poliisilakiin ehdotetaan lisättäviksi myös nykyisin poliisiasetuksessa olevat säännökset poliisimiehen oikeuksista ja velvollisuuksista. Ehdotetut lisäykset sisältäisivät säännökset poliisimiehen toimimisvelvollisuudesta, poliisimiestä koskevasta erityisestä käyttäytymisvelvoitteesta, poliisimiehen oikeudesta hoitaa sivutoimia sekä poliisimieheltä edellytettävästä fyysisestä kunnosta ja ammattitaidosta. Poliisilakia täydennettäisiin säännöksillä

9 a—9 e §. Poliisilakiin esitetään lisättäväksi 9 a—9 e §, joihin koottaisiin nykyisin pääasiassa poliisiasetuksessa olevia säännöksiä poliisimiehen oikeuksista ja velvollisuuksista. Uuden perustuslain myötä nykyinen sääntely ei enää ole oikealla säädöstasolla. Virkamiehen oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään valtion virkamieslaissa (750/1994). Poliisin tehtävät huomioon ottaen valtion virkamieslain säännökset eivät kaikilta osin ole riittäviä, jonka vuoksi poliisimiehen käyttäytymisestä (valtion virkamieslain 14 §), poliisimiehen sivutoimista (valtion virkamieslain 18 §) sekä poliisimiehen kunnosta ja ammattitaidosta (valtion virkamieslain 19 §) ehdotetaan säädettäväksi poliisilaissa täsmällisemmin ja ankarammin, ottaen huomioon poliisimieheltä edellytettävät vaatimukset ja niiden ulottuminen myös vapaa-aikaan.

9 c §. Poliisimiehen käyttäytyminen. Voimassa olevan poliisiasetuksen 13 §:n 2 momentin mukaan poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei poliisin arvo siitä kärsi. Säännös sääntelee paitsi käyttäytymistä virassa myös käyttäytymistä vapaa-aikana. Säännös asettaa poliisimiehelle vapaa-aikaan ulottuvan käyttäytymistä rajoittavan velvoitteen, minkä vuoksi säännös on välttämätöntä nostaa lakitasolle. Samalla ehdotetaan säädettäväksi nykyistä tarkemmin käyttäytymisvelvoitteen sisällöstä. Poliisiasetuksessa käytettyä vanhahtavaa ilmaisua ”poliisin arvo” voidaan pitää sisällöltään epäselvänä. Sitä ei myöskään ole poliisilaissa mitenkään määritelty. Poliisin tehtävät on sen sijaan määritelty poliisilain 1 §:ssä. Tämän vuoksi tässä ehdotuksessa poliisin arvo on korvattu ilmauksella poliisin tehtävät. Ehdotuksen mukaan poliisimiehen olisi virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hän ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Sopimattomana käyttäytymisenä pidettäisiin esimerkiksi poliisimiehen syyllistymistä rangaistavaksi säädettyyn tekoon. Esimerkiksi syyllistymistä tieliikennelain (267/1981) rikkomiseen, ainakin vakavaan sellaiseen, voitaisiin pitää pykälässä mainittuna poliisimiehelle sopimattomana käyttäytymisenä, koska poliisimies samalla menettäisi uskottavuuttaan valvoa liikennesääntöjen noudattamista. Myös muuta sopimatonta menettelyä, kuten esimerkiksi toistuvaa juopottelua julkisella paikalla, voitaisiin pitää poliisimiehelle sopimattomaksi katsottavana käyttäytymisenä. Arvioitaessa poliisimiehen sopimatonta käyttäytymistä on otettava huomioon myös hänen asemansa poliisihallinnossa. Esimerkiksi talousrikostutkintaa tekevän päällystöön kuuluvan poliisimiehen syyllistymistä veropetokseen voitaisiin arvioida ankarammin kuin miehistöön lukeutuvan, liikennevalvonnassa työskentelevän poliisimiehen tekemää vastaavaa tekoa. Seuraamukset poliisimiehen sopimattomasta käyttäytymisestä määräytyisivät valtion virkamieslain mukaisesti.

4.2. Poliisimiehen oikeudet ja velvollisuudet Poliisilakiin esitetään lisättäväksi säännöksiä, joihin koottaisiin nykyisin poliisiasetuksessa olevat säännökset poliisimiehen oikeuksista ja velvollisuuksista. Uuden perustuslain myötä nykyinen sääntely ei enää ole oikealla säädöstasolla. Perustuslain 80 §:n mukaan henkilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lain tasoisella säännöksellä. Perusoikeudet ovat luonteeltaan yleisiä, eli ne kuuluvat periaatteessa kaikille yhdenvertaisesti. Perusoikeusuudistuksen yhteydessä luovuttiin muun muassa sotilaita koskevasta perusoikeuksien rajoitusvaltuudesta. Perusoikeusuudistuksen jälkeen niin sotilaiden kuin poliisimiesten perusoikeuksien rajoitusten sallittavuutta on arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoituskriteerien valossa. Niiden tulee siten täyttää samat lailla säätämisen sekä rajoitusten täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset samoin kuin rajoitusperusteen hyväksyttävyys- ja suhteellisuusvaatimukset kuin muidenkin sallittujen perusoikeusrajoitusten.

Perustuslain 10 §:n nojalla on jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha turvattu. Yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä. Yksityiselämän piirin tarkka määrittäminen on vaikeaa. Siihen kuuluu muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöön sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan. Yksityiselämän suojan takaamiseksi valtiolta edellytetään, että se itse pidättäytyy loukkaamasta yksilön yksityiselämää. Poliisimiehillä on poliisilain 9 §:n mukaan poliisivaltuudet ja toimimisvelvollisuus myös oman toimialueensa ulkopuolella ja vapaa-aikanaankin, jos se on välttämätöntä vakavan rikoksen estämiseksi, tällaista rikosta koskevan tutkinnan aloittamiseksi tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi tai milloin se näihin rinnastettavan muun erityisen syyn vuoksi on tarpeen. Poliisimies ei näin voi vapaa-aikanaankaan täysin irrottautua virkaan liittyvästä poliisimiesasemastaan. Virka-asemaan liittyvät velvollisuudet ulottuvat myös vapaa-aikaan. Tämän vuoksi poliisimiehelle tulee voida asettaa ankarampia velvoitteita myös vapaa-ajan osalle kuin virkamiehelle yleensä. Poliisin tehtävät on määritelty poliisilain 1 §:ssä. Poliisin tehtävien tosiasiallinen luonne ja tarkoitus viime kädessä asettavat ne vaatimukset, jotka edellyttävät poliisimiesten vapaa-aikaan ulottuvia erityisiä virkavelvollisuuksia ja jotka merkitsevät puuttumista poliisimiesten perustuslain 10 §:ssä suojatun yksityiselämän piiriin. Vapaa-aikaan kohdistuvan yksityisyyden suojan rajoittaminen on siten painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa.

Arvioitaessa virkamiesten perusoikeuksien rajoitusten hyväksyttävyyttä on merkitystä sillä, kuinka läheisesti ja välttämättömästi rajoitus liittyy asianomaiseen virkaan tai virkaan kuuluviin virkatehtäviin. Virkamiesaseman merkitys vähenee sitä mukaa, kun loitonnutaan yksilöityjen virkavelvollisuuksien piiristä. Tosin esimerkiksi valtion virkamieslain 14 §:n mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Perusoikeusrajoitusten oikeuttamiseksi tällaiseen yleiseen käyttäytymisvaatimukseen vetoamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Poliisitoimen tehtävien asianmukaisen hoitamisen kannalta on erittäin tärkeää, että ihmiset kokevat poliisin rehellisenä, luottamusta herättävänä, puolueettomana ja ehdottoman oikeudenmukaisena ja ihmisiä tasapuolisesti kohtelevana organisaationa. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että poliisimiehet käyttäytyvät siten, ettei luottamusta näihin perusarvoihin vaaranneta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Itse näkisin poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n sisältämän käyttäytymissäädöksen koskevan sananvapauden osalta tilanteita, joissa poliisiksi tunnettu henkilö puhuu julkisesti mitä sylki suuhun tuo tai käyttäytyy mediassa muutoin edesvastuuttomasti.

Poliisiksi tunnetuksi henkilö muuttuu siinä tapauksessa, että on esiintynyt julkisuudessa poliisina, käyttää profiilikuvassaan virkapukua, kirjaa ammatikseen poliisi tai tittelikseen vaikkapa komisario.

Julkkispoliisit eivät täysin vapaudu tunnettavuudestaan poliisina vaihtaessaan siviilit päälle.

Heidän on erikseen tuotava esille kontekstissa se, että he eivät ota asiaan kantaa poliisina.

Puhtaasti siviilinä ja tuomatta millään tavalla esille ammattiaan poliisi saa ottaa kantaa asioihin siinä missä muutkin ja samalla tavalla myös kantaa sanktiot sanomisistaan, mikäli ne eivät kestä päivänvaloa.

Sanktioita ei voida näissä tapauksissa antaa poliisin hallinnollisessa menettelyssä, vaan asia on tutkittava mahdollisena rikoksena.

Tämä koskee myös poliittista uraa tekeviä, virkavapaalla tai virassa olevia poliiseja.

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Hallituksen esityksen mukaan seuraamukset poliisimiehen sopimattomasta käyttäytymisestä määräytyisivät valtion virkamieslain mukaisesti.

Minun kohdalla tämä tehtiin valtion virastoissa ja laitoksissa annetun yhteistoimintalain perusteella siirtämällä vastoin omaa tahtoa toisiin alempiarvoisiin tehtäviin, joten siltäkin osin kaikki meni pieleen.

En ole myöskään syyllistynyt minkäänlaiseen lainvastaiseen tekoon omilla sanomisillani suljetussa Facebook-profiilissa. Kaikki tiedot kerättiin myös lainvastaisesti, joten poliisissa työpaikallani on sovellettu lakia niin mielivaltaisesti kuin vain voi.

Pahuus otti vallan, vaikka poliisissa pitää suojella oikeutta eikä vääryyttä. Ei tätä voi enää mitenkään ymmärtää, että Suomen poliisissa voidaan toimia näin. Syylliseksi epäillyt päätekijät on saatava teoistaan rikosoikeudelliseen vastuuseen. Oikeuden on nyt tapahduttava, mitään muuta vaihtoehtoa ei ole luottamuksen palauttamiseksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset