*

VesaLevonen Kohti kultaista keskitietä

Onko tässä Suomen työelämän pahin tietoturvagate?

Nyt kannattaa laittaa turvavyöt kiinni penkkiin, kun luette tätä kirjoitusta. Nimittäin matkan aikana voi tulla vähän "turbulenssia", sillä sen verran kovaa aineistoa on nyt kyseessä, jos vain jaksatte lukea kirjoitukseni loppuun asti. Kyse on myös koko suomalaista työelämää koskettavasta lainsäädännöstä eikä vain valtionhallinnosta (poliisihallinnosta). Olen ollut 30 vuotta töissä poliisihallinnossa enkä ole koskaan aikaisemmin törmännyt näin epäasialliseen ja epäasiantuntevaan menettelyyn kuin nyt omalla kohdallani ja vielä Kotkan kaupungin kunnallispoliittisena päättäjänä.

Eri viranomaiset ja virkamiehet ovat "jänkänneet" kaiken aikaa, ettei mm. työelämää koskeva tietosuojalaki koskisi tapaustani ja ovat myös kaiken aikaa sivuuttaneet ko. lainsäädökset ja väittäneet virkamieslain mukaisen direktio- eli työnjohto-oikeuden ulottuvan jo virkamiehen (poliisimiehen) vapaa-aikaan ja kotiin saakka työelämän tietosuojalaista piittaamatta, vaikka kaiken tämän lisäksi meidän turvana on myös perusoikeuksiamme suojaava perustuslaki (yksityiselämän suoja, sananvapaus jne.).

Tähän eri viranomaisten ja virkamiesten menettelyyn tapahtui kuitenkin huomattava käänne, kun pyysin tietosuojalakien osalta tietosuojavaltuutetun lausunnon, jolla on lain mukaan myös huomattavan suuri toimivalta näissä asioissa. Tämä käy ilmi hänen minulle lausuntopyyntööni antamasta vastauksesta, johon olen pyytänyt häneltä myös joitakin tarkennuksia tutkinnanjohtajan jätettyä huomioimatta hänen antamansa lausunto ja asia on nyt tietosuojavaltuutetulla vielä uudelleen käsiteltävänä.

Poliisihallinnossa petti tietoturva -työnantajan edustajat urkkivat työntekijän yksityiselämästä tietoja selän takana ilman lupaa ja käyttävät tietoja häikäilemättömästi työpaikalla työntekijän vahingoksi

Työnantajan edustajani olivat keränneet työpaikallani Kaakkois-Suomen poliisilaitoksella minulle etukäteen mitään ilmoittamatta ja ilman suostumustani useita sivuja internethaulla minun nimelläni kaupunginvaltuutettuna vapaa-aikana lehteen kirjoittamiani mielipidekirjoituksia ja minusta poliittisena päättäjänä lehdessä kertovia juttuja useilta eri vuosilta, joita he olivat käyttäneet minun vahingokseni virkamiestyöntekijänä poliisilaitoksella valitessaan työpaikalleni uutta some-päivittäjää, johon olin myös ilmoittautunut tehtävään hakijaksi. Tämän he myönsivät avoimesti myöhemmin omissa selvityksissään Aluehallintovirastolle. Tein asiasta ensin kantelun sisäministeriölle loppuvuodesta 2014 ja työnantajani esimiesvirasto Poliisihallitus ryhtyi käsittelemään asiaa. Valvontapyynnön Etelä-Suomen Aluehallintovirastolle tein jäljempänä mainitun toisen asian yhteydessä. Asia ei johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin.

Todettakoon, että minulla ei ole enkä ole vielä koskaan säätänyt Facebookin yksityisasetuksia niin, että minulla olisi siellä kaikkien Facebookiin rekisteröityvien henkilöiden nähtävänä oleva julkinen profiili johtuen mm. virkamiestaustastani poliisissa. Näin olen pitänyt rajaa omalle yksityisyydelleni siellä eikä kuka tahansa ulkopuolinen voi lukea minun kirjoituksiani siellä noin vain. Minulla on myös kahdenkertainen tunnistautumisturva päällä.

Työnantajan edustajani olivat menneet entistä syvemmälle yksityisyyttäni ja keräsivät myös minun tietämättäni ja ilman suostumustani suljetusta Facebook-profiilistani minun ja kavereitteni viestejä ja henkilötietoja 185 sivua ajalta 3.9.–9.9.2015, jotka käsittelivät yhteiskunnallisia ja poliittisia keskusteluita. Tämän he tekivät, vaikkei Poliisihallitus ollut ratkaissut vielä edellistäkään tapausta koskien some-päivittäjän valinnasta kanneltua asiaa ja kaiken tämän järjettömyyden huipuksi tallettivat keskustelut henkilötietoineen poliisin asianhallintajärjestelmään (rekisteri), jota koskee henkilötietolaki. Asiasta on ollut kirjoituksiani kesäkuussa 2017 myös paikallislehti Kymen Sanomissa: http://www.kymensanomat.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2017/06/15/Onko%20yksityisyydell%C3%A4%20%20en%C3%A4%C3%A4%20merkityst%C3%A4/2017322367208/69

http://www.kymensanomat.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2017/06/21/Rajanvetoa%20tietojen%20ker%C3%A4%C3%A4misest%C3%A4%20Facebookista%20ei%20ole%20tehty/2017322384016/69

Laittomasti kerätyt tiedot tuotiin minulle julki vasta sen jälkeen, kun työnantajan edustajani oli päättänyt käynnistää virkamieslain mukaisen direktio-oikeuden (työnjohto-oikeuden) perusteella näiden lainvastaisesti suljetusta Facebook-profiilista kerättyjen, vapaa-ajallani kirjoittamien tietojen perusteella valtion virkamiehiä koskevan yhteistoimintalain mukaisen yt-menettelyn 21.9.2015 minun siirtämisekseni toisiin tehtäviin työpaikallani vastoin omaa tahtoani. Kantelin tästäkin asiasta Poliisihallitukselle ja myöhemmin mm. eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle ja tein em. valvontapyynnön Etelä-Suomen Aluehallintovirastolle. Aluehallintoviraston asiaa hoitava tarkastaja myönsi, että hänelle työsuojeluviranomaisena kuuluu tietosuojalakien valvonta yhdessä tietosuojavaltuutetun kanssa, mutta hän ei ollut yhteydessä tietosuojavaltuutettuun. Asia ei edelleenkään johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Nämä viranomaiset ja virkamiehet sivuuttivat pyynnöstäni huolimatta asiaa koskevat tietosuojalait ja hyväksyivät virheellisen ja väärän menettelyn, vaikka päätökset sisälsivät useita menettelytapavirheitä ja väärää lain soveltamista.

Todettakoon myös, ettei poliisi voi ilman rikostutkimusta ja riittävän vahvoja rikosepäilyjä kerätä lain mukaan tietoja kenenkään suljetulta Facebook-sivustolta, jonka profiili ei ole julkinen ja silloinkin tietojen keruuseen tulee käyttää pakkokeinolain mukaisia perusteita. Perusteena täytyy olla vähintään kotietsintämääräys, paitsi jos kyse on ns. salaisista pakkokeinoista (televalvonta, telekuuntelu yms.), niin sekään ei riitä, vaan lupaa haetaan jo tuomioistuimelta. Henkilö, joka taas kerää viestejä ja henkilötietoja ilman tietojen lähettäjän ja vastaanottajan/vastaanottajien suostumusta suljetun Facebook-profiilin ulkopuolelle, syyllistyy todennäköisesti henkilötietolain vastaiseen menettelyyn.

Poliisi ei voi tietojen keruu- ja kalastelumielessä ryhtyä myöskään kenenkään Facebook-kaveriksi tarkkaillakseen näiden toimintaa siellä virkansa puolesta, ei julkisella profiililla eikä yksityisellä profiililla. Julkisessa profiilissa poliisi käy katsomassa ja valvoo kansalaisten tietoja poliisilakiin liittyvän yleisen toimivallan perusteella, ettei siellä kukaan kirjoittele laittomuuksia tai tee mitään muutakaan laitonta, mutta tämä ei ole juridisesti täysin ongelmatonta. Tämä ei kuitenkaan koske millään tavalla poliisin omalla työpaikalla työnantajan ominaisuudessa käytävään virkamieslain mukaisen työnjohto-oikeuden perusteella käytävään yhteistoimintalain mukaiseen yt-menettelyyn tai virkamieslain mukaiseen kurinpitomenettelyyn, vaan silloin täytyy ehdottomasti huomioida asiaa koskevat tietosuojalait (työelämän tietosuojalaki ja henkilötietolaki) onko tietojen kerääminen tarpeellista ja suostuuko työntekijä tietojen keräämiseen vai ei jne.

Tietojen keräämiseksi julkisistakin tietolähteistä työnantajan tulee työelämän tietosuojalaista johtuvista syistä johtuen keskustella asiasta ensisijaisesti työntekijän kanssa, onko asiaan minkäänlaista tarvetta ja jos ei ole, niin sitä ei voi tehdä edes työntekijän suostumuksella. Jos tietojen keruu on tarpeellista, tietoja pitää pyytää ensin työntekijältä itseltään tai kysyä tietojen keruuseen työntekijän suostumus. Jos työnantaja lähtisi keräämään tietoja kaikesta huolimatta ilman työntekijän suostumusta tämän luottamuksen arvioimiseksi, tietojen keruuseen tarvitsee olla entistä vahvemmat perusteet ja siinäkin tapauksessa työntekijälle on tästä ilmoitettava etukäteen. Tällöinkään työnantaja ei ole helppo päästä käsiksi keräämään tietoja noin vain, jos kyseessä ei ole ns. julkinen lähde kuten esimerkiksi julkiseen Facebook-profiiliin pääsee käsiksi, kunhan vain rekisteröityy ensin Facebookin käyttäjäksi.

Tässä kohtaa tilanteen juridinen ongelmallisuus tulee kuitenkin esiin, vaikka poliisi valvoisi poliisilain perusteella kansalaisten käyttäytymistä internetissä julkisesta Facebook-profiilista. Kysymyksessä on nimittäin todennäköisesti mitä suurimmassa määrin henkilötietolain mukainen rekisteri. Julkista rekisteriäkin koskee normaalitilanteessa omat menettelytapansa, joten tietojen kerääminen Facebookista ilman rekisteröityjen suostumusta voi myös olla lainvastaista. Vaikka kyseessä olisi julkinen profiili, niin tietoja ei voi joka tapauksessa käyttää työpaikalla ihan noin vain työntekijän vahingoksi.

Minunkaan työnantajani poliisissa ei voi kiertää lakia niin kuin se on minun tapauksessani aivan käsittämättömän häikäilemättömällä tavalla tehnyt, vaan poliisiakin sitoo ns. työelämän tietosuojalait ja muu työelämää koskeva lainsäädäntö, vaikka erityisesti poliisihallinnossa tätä on ollut vaikeaa ymmärtää ja asia ei ole vielä kaikille avautunut, ei edes kaikille lakia valvoville viranomaisille, mutta toivottavasti pikkuhiljaa alkaa avautua. Toivottavasti lukijallekin, kun yritän kirjoittaa asiani oikeudellisesti relevantit seikat jokaiselle ymmärrettävällä tavalla.

Minun kirjoituksistani ei ole myöskään käynnistetty minua vastaan minkäänlaista esitutkintaa tai, että työnantaja olisi todennut niissä olevan edes laittomuuksia, jotta tietoja olisi edes voitu ajateltavan kerätä käytettävissä olevien lainsäädösten perusteella ilman siihen tarvittavaa suostumustani.

Työnantajani ei voi kiertää lakia edes vetoamalla siihen, että poliisin hallinnosta annetun lain 15 f pykälän mukaan poliisia sitoo myös vapaa-aikaa koskeva käyttäytymisvelvoite niin kuin Poliisihallitus ja muut asiaa selvittäneet viranomaiset ovat jälkikäteen pyrkineet asiaa keinotekoisesti perustelemaan ja perustelleet myös oikeutta rajoittaa sananvapauttani suljetussa Facebook-profiilissani kertomieni mielipiteiden vuoksi, joissa ei ole edes todettu mitään lainvastaista puhetta.

Virkamieslain mukaista direktio-oikeutta eli työnjohto-oikeutta (tätä ei voi liikaa korostaa) sovelletaan työaikaan, eikä sitä ole tarkoitettu sovellettavaksi kenenkään vapaa-aikana tapahtuvaan laillisten mielipiteiden esittämiseen julkisesti tai yksityisesti ja vielä vähiten suljetussa Facebook-profiilissa tapahtuvaan lailliseen nettikirjoitteluun sekä poliittisten ja yhteiskunnallisten mielipiteiden esittämiseen. Tästä kaikesta huolimatta jotkut viranomaisista ja virkamiehistä ovat nähneet asian näin ja antaneet siunauksen jatkaa laitonta menettelyä ohi kaikkien perusoikeuksien ja työelämän tietosuojalakien vetoamalla virkamieslain mukaiseen työnjohto-oikeuteen.

Sananvapautta voidaan rajoittaa vain, jos se on välttämätöntä, mutta se tulee johtaa aina jonkun lain kautta ja silloinkin se on tulkinnallista. Minun tapauksessani sananvapautta ei olisi ollut mahdollista edes rajoittaa lain kautta lainkaan, koska tietoja ei ole saanut minusta työelämän tietosuojalakien mukaan kerätä työnantajan arvioitavaksi siten kuin se oli tehty kaikkia menettelytapoja noudattamatta. Tämän jälkeen pidettiin vielä virkamieslain työnjohto-oikeuden nojalla yt-menettelyt työpaikalla ja nekin virheellisesti. Kaikki tapahtui minun yksityisyyttäni lainvastaisesti loukkaamalla sekä asiaankuulumattomalla ja törkeää tahallisuutta osoittavalla tavalla.

Todettakoon, että kihlakunnansyyttäjä Laura Sairanen määrättynä tutkinnanjohtajaksi on tehnyt nk. poliisin salaiseksikin kutsutusta Facebook-ryhmästä esitutkinnan käynnistämättä jättämispäätöksen 4.7.2017, joka oli saanut valtavaa julkista mielenkiintoa ja asia nousi yhteiskunnallisesti merkittäväksi asiaksi. Kyse on myös suljetusta Facebook-profiilista kuin itselläni on. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen teki tapauksesta tutkintapyynnön ns. Long Playn kirjoittamaan artikkeliin perustuen.

Päätöksessä on mm. todettu, ettei virkamieslaki lähtökohtaisesti tee poliisin vapaa-ajan käyttäytymisestä rikosta eikä kirjoituksissa ole todettu mitään lainvastaisuuksia lukuun ottamatta joitakin yksittäisiä kirjoituksia, jolloin kyseessä voisi olla korkeintaan kunnianloukkaus, mutta kukaan asianomistaja ei ole esittänyt asiassa vaatimuksia eikä kirjoittajien henkilöllisyys ole tiedossa. Rikosta ei ole mahdollista tuolloin tutkia. Long Playlle kuvakaappaukset toimittanut henkilö oli poistanut kirjoituksista henkilötiedot (tämä on ollut fiksua tietojen toimittajalta) ja Poliisihallitus ei ollut myöskään toimittanut kuvakaappauksista kenenkään henkilöiden henkilötietoja, että asiaa olisi voinut muutoin selvittää keistä henkilöistä Long Playn jutussaan mainitsemista kirjoittajista on ollut ylipäätään kyse. Nyt Poliisihallitus oli painanut ns. jarruja päälle eikä ollut enää uskaltanut selvittää ja toimittaa henkilötietoja työntekijöistä valtakunnansyyttäjänvirastolle ja edelleen asiaa hoitavalle tutkinnanjohtaja Sairaselle.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen on jo todennut julkisuuteen antamissa lausunnoissaan, ettei työnantaja voi kerätä näitä tietoja. Toisin sanoen Poliisihallituksessa olisi nyt vihdoinkin ymmärretty, että myös poliisihallintoa koskee näissä asioissa työelämän tietosuojalaki ja tietoja ei voi käyttää kenenkään työntekijän vahingoksi ja tietojen keräämiseen voidaan käydä käsiksi vain ao. tietosuojalakien (ja pakkokeinolakien) edellyttämällä tavalla. Jaksan nyt odottaa Poliisihallituksen yhteydenottoa, että virheellinen yt-menettely Poliisihallituksen antaman virheellisten lausuntojen johdosta oikaistaan ja minulle työpaikallani tehdyt vääryydet korjataan ja korvataan. Mitä pikemmin sen parempi.

Poliisin hallinnosta annetun lain 15 f pykälä ei ole työnantajalle mikään automaattinen edellytys ja oikeutus kerätä tietoja ja ryhtyä virkamieslain mukaisen työnjohto-oikeuden nojalla työntekijää vastaan käytävään virkamieslain mukaiseen kurinpitomenettelyyn tai yhteistoimintalain mukaiseen yt-menettelyyn eikä varsinkaan ohi perustuslain, tietosuojalakien ja rikostutkimusta vaativien pakkokeinolakien, rajoittaa sananvapautta laillisia mielipiteitä vastaan (varsinkin, kyse on ollut vielä suljetussa Facebook-profiilissa käydyistä laillisista yhteiskunnallisista ja poliittisista keskusteluista) ja käyttää niitä työntekijän vahingoksi niin kuin minun tapauksessani on perusoikeuksiani loukkaavalla tavalla ja lainvastaisesti toimittu. En ole ainoa tapaus poliisihallinnossa, koska tapauksia on valitettavasti muitakin.

Syyttäjistä ei ole (ollut) enää johtamaan poliisirikosten tutkintaa

Pyysin syyskuusta 2015 lähtien myös syyttäjälaitosta valtakunnansyyttäjänvirastoa myöten suorittamaan esitutkinnan poliisirikosasiassa, jossa perusteet ovat jo sitä luokkaa, että ne riittäisivät täyteen näyttöön tuomion antamista varten. Huolimatta muun muassa siitä, että tietosuojavaltuutettu on todennut minulle maaliskuussa 2017 antamassaan vastauksessa lausuntopyyntööni muun muassa työelämän tietosuojalain säädösten voimassaolon, syyttäjät eivät halunneet ottaa tietosuojavaltuutetun antamaa lausuntoa huomioon, vaikka heille oli siitä ilmoitettu.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on todennut advokaattilehden haastattelussa jo helmikuussa 2017, että poliisirikosten tutkinta on Suomessa ns. karvalakkitasoa. Asia oli myös iltalehdessä esillä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/201702062200065840_uu.shtml ja kun asiani oli parhaillaan valtakunnansyyttäjänviraston käsiteltävänä, valtakunnansyyttäjä Nissinen otti kantaa tuolloin asioihin ja myönsi, ettei poliisirikosten tutkinta herätä ulkopuolisissa luottamusta ja Suomeen pitäisi perustaa erillinen poliisirikosten tutkintayksikkö. Tästä olen ollut samaa mieltä jo kauan aikaa, muistaakseni jo 90-luvun lopulta lähtien.

Tapausta käsitelleeseen valtionsyyttäjään kannanotolla ei ollut mitään vaikutusta. Hän jatkoi virheellistä ja ylimielistä menettelyä. Hän teki päätöksen, vaikka tiesi senkin, että tietosuojavaltuutetulta on pyydetty asiaan lausunto ja halusin esitellä hänelle tämän ennen kuin hän ratkaisee asian ja halusin esittää valtionsyyttäjälle myös muuta todistusaineistoa. Muun muassa sen, kuka tietojen keräämisessä suljetulta Facebook-profiilistani oli hyvin todennäköisesti auttanut työnantajan edustajiani keräämään tietoja ja kaikki asiaa koskevat lait oli lainvastaisesti kierretty. Kyseessä näyttäisi olevan eräs poliisilaitoksemme poliisimies. Tästä huolimatta valtionsyyttäjällä oli pokkaa laittaa jutulle ns. kannet kiinni, vaikka esitutkintalaki sanoo, että on otettava vastaan näyttöä niin epäillyn puolesta kuin häntä vastaan ja kyse oli paljon muustakin.

Kun tietosuojavaltuutetun vastaus lausuntopyyntööni valmistui, avustajani teki uuden tutkintapyynnön, joka on erittäin kokenut ja korkeasti koulutettu juristi ja tuntee hyvin työelämän (ja muunkin lainsäädännön) pelisäännöt ja käytänteet, kun asiaan liittyi vielä uutta oikeudellisesti merkittävää ja konkreettista näyttöä. Tutkinnanjohtajaksi määrätty syyttäjä ryhtyi esteellisenä hoitamaan asiaa, vaikka hän oli jo aikaisemmin jäävännyt itsensä esitutkintalain puolueettomuuden luotettavuutta koskevan säännöksen perusteella, kun olin esittänyt perusteita hänen puolueellisuudestaan. Tuolloin asian käsittelyn hoiti onneksi toinen tutkinnanjohtajaksi määrätty syyttäjä, joka oli jo paremmin perillä asioista, mutta hänellä oli vaikeuksia muun muassa tietosuojalakien sisällön ymmärtämisessä ja hän ymmärsi ne valitettavasti väärin. Muuten tässä tilanteessa ei enää oltaisi. Siksi tehtiin myös päätös hakea tietosuojavaltuutetun lausunto asiaan ennen kuin uusi tutkintapyyntö jätettiin. Tästä avustajani tekemästä tutkintapyynnöstä huolimatta tutkinnanjohtajaksi määrätty henkilö teki epäammattimaisesti ja epäasiantuntevasti ratkaisun olla suorittamatta esitutkintaa ja perusteli sitä tietosuojalakiin nähden juuri päinvastoin kuin tietosuojavaltuutettu oli vastannut minulle antamaani lausuntopyyntöön.

Henkilötietolain mukaan niin syyttäjien kuin tuomioistuimen on jopa tarvittaessa kuultava tietosuojavaltuutettua. Vaikka lausunto ei ole oikeudellisesti sitova, niin täytyy olla melkoista pokkaa, että väittää päinvastaista kuin tietosuojavaltuutettu. Oikeuskanslerinvirastokin pyytää asiantuntijalausunnon tarvittaessa tietosuojavaltuutetulta. Katso esimerkiksi ratkaisu http://www.tietosuoja.fi/fi/index/ratkaisut/tietosuojavaltuutetunlausuntokanteluasia.html. Tietosuojavaltuutettu otti asiaan myös julkisesti vahvasti kantaa viimeksi Helsingin Sanomien haastattelussa 14.7.2017, kun hän on ollut mukana työryhmässä, joka laatii uutta EU:n tietosuojadirektiiviä. Suomi on ollut edelläkävijä työelämän tietosuojalain suhteen ja nyt koko Eurooppaan olisi tulossa voimaan samanlaiset työelämän tietosuojaa koskevat säännökset ensi vuonna. http://www.hs.fi/talous/art-2000005290340.html.

Syyttäjien kyky johtaa ja suorittaa esitutkintaa esitutkintalain säännösten mukaan puolueettomasti ja asiallisesti on ollut ala-arvoista pois lukien se tutkinnanjohtaja, joka alkoi jo olla perillä asioista ja keskusteli jälkeenpäin kanssani asiallisesti, mutta ymmärsi valitettavasti tietosuojalakien merkityksen viime metreillä väärin.

Syyttäjien ammattitaito ja asiantuntemus on ollut asiaa koskevien lakien ja oikeudellisesti merkityksellisten perusteiden osalta jo useamman kerran ja useamman syyttäjän osalta arvosteluasteikolla heikkoa. Ainakin viimeksi avustajani jättämään tutkintapyyntöön päätöksen tehnyttä tutkinnanjohtajana toiminutta syyttäjää on syytä epäillä myös virkavirheestä, kun hän on virheellisellä esitutkinnan käynnistämättä jättämispäätöksellä suorastaan peitellyt tekemäänsä "kardinaalimunaustaan" ja yrittänyt piiloutua virheellisesti eduskunnan oikeusasiamiehen selän taakse, vaikkei hän ole ottanut koko prosessiin mitään osaa.

Hän ei ole myöskään tunnistanut mm. asianomistajan lailla suojattuja perusoikeuksia eikä työelämän tietosuojalakeja. Virkamieslain mukaista työnjohto-oikeutta kuvitellaan saavan soveltaa myös virkamiehen vapaa-aikaan rajoittamalla sananvapautta ohi yksityisyyttä suojaavien perusoikeuksien ja tietosuojalakien. Hän ei ole suojellut tapaukseen liittyviä asianomistajan yksityiselämään kuuluvia poliittisia oikeuksia ja vapauksia eikä hän ole ottanut asianomistajan asemaa, vaatimuksia ja todistusaineistoa riittävästi huomioon. Tällainen toiminta on häpeäksi koko suomalaiselle yhteiskuntajärjestelmälle ja oikeusvaltiolle ja tällainen menettely lähenee jo rikoksesta epäiltyjen suojelemista.

Asianomistajan oikeusturvasta ei voi eikä saa tinkiä. Yksikin oikeusmurha on liikaa. Muiden asiaa virheellisesti ja puutteellisesti käsitelleiden viranomaisten ja virkamiesten toiminnasta lukija voi tehdä omat johtopäätökset ja heidän menettelynsä on parhaillaan myös selvitettävänä antaako se aihetta minkäänlaisiin toimenpiteisiin, esimerkiksi kyseeseen voisi tulla väärien käsitysten oikaiseminen. Osalla virkamiehistä näyttäisi olevan tahatonta ymmärtämättömyyttä lain käskyistä ja kielloista.

Nyt on äärimmäisen tärkeää muuttaa järjestelmää nopeasti tämän ja vastaavien muidenkin tapausten vuoksi, joita varmasti on ollut jo useita, kun valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on asian tuonut avoimesti julki ennen kuin häntä itseään alettiin kuulla virkarikoksesta epäiltynä. Kuten edellä totesin, myös minun tietooni on saatettu lisää samankaltaisia tapauksia.

Nissisen virkarikosepäilyistä kertoo myös oheinen emeritusprofessori Jyrki Virolaisen blogi: https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.fi/2017/03/32-valtakunnansyyttajaa-epaillaan.html. Todettakoon, että pidän henkilökohtaisesti tässäkin blogissa valtakunnansyyttäjää kohtaan esitetystä kritiikistä huolimatta valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä suoraselkäisenä miehenä. Ajattelen valtakunnansyyttäjästä kaikesta huolimatta vilpittömästi tällä tavalla olettaen, ettei hänen tapauksestaan paljastu vieläkin vakavampaa mistä häntä on epäilty. Nyt hänen johtamansa valtakunnansyyttäjänviraston syyttäjien toiminta ei vain näytä hyvältä ja on myös syytä epäillä yhtä syyttäjänä toiminutta tutkinnanjohtajaa vakavamman laatuisesta virheellisestä menettelystä kuin Nissisen omat jääviysepäilyt.

Suomalaisessa oikeusvaltiossa pitää kaikkia asianosaisia kohdella tasapuolisesti ja puolueettomasti arvoon ja asemaan katsomatta. Päätökset pitää perustella oikein ja riittävän informatiivisesti. Perusoikeudet kuuluvat kaikille. Erillisen poliisimiesten epäiltyjä rikoksia koskevan yksikön perustamisella alkaa olla jo kiire.

Tapauksestani on kanneltu oikeuskanslerinvirastolle. Tietosuojavaltuutettu selvittää asiaa myös uudelleen. Asia tuskin jää tähän. Palataan tapaukseeni, kun asiaan on uutta kerrottavaa.

Jaksan vielä tämänkin jälkeen uskoa suomalaiseen oikeusvaltioon ja siihen, että "poliisimaija" hakee tarvittaessa joku päivä työnantajan edustajani kuulusteltaviksi, vaikka monella muulla olisi tämän tapauksen jälkeen jo usko loppunut.

Jos jaksoit lukea tänne saakka kirjoitustani, niin kannattaa lukea myös alla olevasta linkistä oikeuskanslerinviraston esimerkillisesti perustelema kanteluun OKV/1353/1/2015 11.5.2016 tekemä ratkaisu esitutkinnan suorittamisesta, jossa on viitattu myös ao. poliisilaitoksen antamassa lausunnossa valtakunnansyyttäjän Matti Nissisen antaman työryhmän raporttiin. Siitä käy hyvin sekin ilmi minkälaista keskustelua ja arvostelua saa julkisesti omilla mielipiteillään esittää eikä kyseeseen tule lainvastaista puhetta. Tämän jälkeen on entistä vaikeampi käsittää sitä, miten minun asiassani on työpaikallani menetelty.

Työnantajan edustajiani on syytä epäillä syyllistyneen rikokseen. Tutkintakynnys on matala ja se on kirkkaasti ylittynyt. Tutkintaan on olemassa konkreettiset ja oikeudellisesti merkitykselliset (relevantit) perusteet. He eivät ole noudattaneet voimassaolevia työelämää koskevia lakeja ja toimivat epäkunnioittavasti vastoin Suomen laillista oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä. Minun velvollisuuteni on ollut paljastaa tämä mädänneisyys (korruptio) ja myös kaikki nämä muut epäillyt laittomuudet ylimmälle laillisuusvalvojalle, mikä näyttäisi pesiytyneen ainakin jonkin verran myös muualle kuin poliisihallinnon viranomaisrakenteen sisälle. Ylimmän laillisuusvalvojan velvollisuutena on nyt käynnistää asiaan kuuluvat asianmukaiset tutkimukset ja pyrkiä käytettävissä olevin keinoin asiantuntevien, luotettavien ja puolueettomien tutkinnanjohtajien ja tutkijoiden avulla normalisoimaan tämä tilanne vihdoin ja viimein ennalleen niin hyvin kuin mahdollista. Muutoin menee usko ja luottamus koko suomalaiseen oikeusjärjestelmään.

Ohessa on linkki esimerkillisesti perusteltuun oikeuskanslerinviraston kanteluratkaisuun: https://www.okv.fi/media/uploads/ratkaisut/ratkaisut_2016/okv_1353_1_2015.pdf

Katso myös iltalehden tekemä vuonna 2015 tekemä lyhyt juttu tapauksestani, joka oli ensin esillä Kymen Sanomissa 20.12.2015: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015122620866292_uu.shtml

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

"vaikka erityisesti poliisihallinnossa tätä on ollut vaikeaa ymmärtää ja asia ei ole vielä kaikille avautunut, ei edes kaikille lakia valvoville viranomaisille,"

Tuo on tyypillistä. Kun teet poliisille rikosilmoituksen jostakin vähän harvinaisemmasta rikoksesta niin sitä ei osata tai haluta tutkia. Sinun pitäisi itsesi tutkia asia ennen rikosilmoituksen tekemistä ja esittää poliisille kiistattomat todisteet, sekä mielellään vielä asiantuntijalausuntojen kera selittää poliisille miten jotakin vähän oudompaa lainkohtaa pitää tulkita.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset